Eväät mukaan

Kuten jo muutamaan kertaan olen maininnut, vietän varsinkin viikonloppuisin pitkiä päiviä pesiskentän reunalla, koska molemmat perheen nuoret pelaavat pesistä C-junnuissa.
Monesti pelireissut kestävät koko päivän matkoineen. Ja näitä reissuja on noin 30 kesän aikana + heinä-elokuussa viikon mittainen leiri. Eli käytännössä syömme "ulkona" lähes jokaisena kesäviikonlopun päivänä.

Ruokailut on järjestetty tähän saakka vaikka minkälaisilla virityksillä. Yleensä matkaan on pakattu välipalapatukoita, banaania, porkkanaa, erilaisia juomia... kaikkea, mikä säilyy myös lämpimässä. Varsinainen ruokailu on sitten hoidettu huoltiksella, yleensä ABC:llä. Ja tämähän ei ole hyvä ratkaisu ollenkaan; hampurilaisia, pizzaa, ranskiksia ym mättöä :(. Joskus olen jaksanut kinastella nuorison kanssa ja saanut heidät syömään noutopöydän antimista. Tämä on hieman parempi ratkaisu,mutta ei kovin häävi sekään... ylikypsää einesruokaa sekin yleensä on. Huoltisten salaatit on kipattu valmispusseista suoraan tarjoiluastiaan ja niiden maku on sen mukainen; ei maistu miltään! Eikä niissä varmaan ole juurikaan ravintoarvoa jäljellä.

Eilisen pelireissun jälkeen istahdin kotona koneelle ja tilasin tälläisen:

Eihän tähän kahden ihmisen päivän ruuat mahdu, mutta kunhan nyt jotain järkevää ja ravitsevaa voisi pakata mukaan; rahkaa, jogurttia, voileipiä, kanaa... Paljon varmaan joutuu pakkaamaan entiseen tapaan tavalliseen eväslaukkuun, mutta ei se mitään. Uskon, että varsinkin pelejä edeltävä ja niiden välinen ruokahuolto muuttuu tämän myötä varsin radikaalisti.

Ja niin... enpä usko, että tämä sen ABC:llä käynnin poistaa... koska kaikki muutkin sinne pelien jälkeen suuntaavat, niin onhan siellä käytävä. Mutta eipä tarvitse ainakaan nälkäänsä niitä mättöjä syödä.

Tämän ihanan laukun tilasin täältä. Toivottavasti toimitus on todella niin nopea, kuin nettisivuilla luvattiin; postitus jo huomenna :)!

-Enna-

Nurin mentiin!

Viikonloppu alkoi perjantaina  Kunnon Askeleilla Kuopiossa. 10 km:n reitti kulki  upeissa Kuopion rantamaisemissa ja juoksu kulki aivan loistavasti.
Ensi kertaa juoksin kympin alle tuntiin! Aika oli n 56 minuuttia (viralliset tulokset puuttuvat vielä), YES!
Mukana matkassa oli mies, joka tuumasi vielä lähtöviivallakin, ettei hän ainakaan kykene juoksemaan kymppiä alle tuntiin... mietin vain hiljaa mielessäni, että okei, sitten jäät kyydistä ;)!
Ensimmäiset seitsemän kilometriä painelinkin menemään miehen edellä, mutta viimeisillä kolmella kilometrillä mies meni ohi ja oli lopulta maalissa minuuttia aikaisemmin. Jälkikäteen kysyin, että olisitko uskaltanut lähteä juoksemaan samaa vauhtia, jos minä en olisi pistellyt tossua toisen eteen vähän reippaampaa tahtiin. Ei kuulemma olis uskaltanut ;). Joten minun ansiota molempien tunnin alitus!
Juoksu tuntui koko ajan aivan älyttömän hyvälle ja kovempaakin olisin pystynyt juoksemaan. Hyvä niin, nyt tiedän, että pystyn halutessani parantamaan aikaa.


Lauantaina käytiin miehen kanssa pyörälenkillä Sorsakosken ja Timolan maisemissa. Pituutta lenkille tuli n 50km ja koko matka poljettiin aurinkoisessa mutta todella tuulisessa säässä. Poljin vasta toista kertaa uusilla pyöräilykengillä, joissa oli klossit ja ne kiinni lukkopolkimissa. Itse lenkki sujui hyvin, mutta viimeisessä mutkassa se tapahtui: minä KAADUIN! Kellahdin suoraan kyljelleni kotipihaan kurvatessani :(.
Tein klassisen virheen; unohdin lukkopoljinten olemassaolon. Ennen kaatumista kerkesin irroittaa toisen jalan, mutta toinen ei sitten enää irronnutkaan, koska asento oli jo niin kallellaan. Eli mätkähdin suoraan kyljelleni. Hölmöintä tilanteessa oli se, etten huolehtinut omista mahdollisista vammoista ollenkaan, ainoastaan pyörälle tulleet vahingot huolettivat! Mutta ei hätää, molemmat selvittiin pienillä pintaruhjeilla :). Muistanpahan ensi kerralla irroittaa jalat polkimista ennen pysähtymistä. Toivottavasti.

 Nyt on maltettava pitää pari lepopäivää, etten vain väsytä kroppaani liikaa urheiluinnostuksen vallassa. Minulle tyypillistä toimintaa olisi paahtaa joka päivä lenkkipolulla, kunnes kroppa olisi aivan loppu... mutta ei, ei tällä kertaa. Nyt yritän tosissani pitää järjen mukana.

Hyvää alkavaa helleviikkoa kaikille!

-Enna-

Uudet kengät :)

Viikonloppu oli varsin liikunta- ja ulkoilupainotteinen, mahtavaa!

Lauantaina kävin juoksemassa reilun yhdeksän kilsan lenkin. Ja se tuntui NIIIN hyvälle, olisin voinut juosta vaikka maailman tappiin ;).

Sunnuntaina vein ensin tylleröisen Varkauteen Kämärille naisten pesispeliin tuomariksi, jonka jälkeen tylleröisellä oli ohjelmassa oma peli. Laskeskelin, että minulla on kolmisen tuntia aikaa siitä hetkestä, kun saavuimme Kämärille tyllerön pelin alkuun. Ja siinä ajassahan kerkeää pyörällä kauas! Eli fillari Toyotan peräkonttiin mukaan ja sit ei muuta kuin menoksi :)

Suuntasin kohti kotipitäjää ja ajelin Timolan kautta maalaismaisemissa ensin 13km ja sen jälkeen reilun kymmenen km viitostien vartta Leppävirralle. Unnukassa kävin täydentämässä vesivaraston ja suuntasin samaa reittiä takaisin.

Unnukan rantaa ja kotipitäjä tuolla puiden keskellä.

Timolan kylätietä oli suorastaan taivaallista polkea; hiljaista, vain lintujen laulua, mahtavat kesän tuoksut ja alkukesän vihreys. Kertakaikkiaan ihanaa...

Pituutta reissulle kertyi melko tarkkaan 50km ja aikaa meni myös melko tarkalleen 2 tuntia. Tämä oli niin mukava reissu, että voisi tehdä toistekin.

Varkaudessa seurasin C-tyttöjen pelin (köniin tuli) ja samalla söin mukaan pakkaamani eväät. Todella rentouttava päivä, olin niin kaukana arjesta melkein koko päivän!

Tänään kävin heti työpäivän jälkeen ostamassa itselleni uudet juoksukengät. Pähkäilyn jälkeen päädyin näihin tuttuihin ja turvallisiin Asicsin Kayanoihin. Nämä ovat neljännet saman merkkiset kengät minulla, pitäisköhän seuraavien kohdalla repäistä ja vaihtaa kenkää..? Mutta toisaalta, jos nämä ovat minulle hyvät, niin miksipä riskeerata ja sijoittaa lähes pari sataa euroa kenkiin, jotka eivät sitten ehkä olekaan niin hyvät, kuin  nämä?

Tämän vuoden väri on minulle todella mieluinen!

Paikallisessa Kesportissa sattui ostosreissulla silmääni myös nämä:

Asicsin maastojuoksukengät puoleen hintaan! Ne oli aivan pakko ostaa, kun omaa kokoakin oli vielä jäljellä. Olen haaveillut maastojuoksukengistä pitkään ja nyt ne sitten aivan yllättäen tupsahtivat halvalla nenän eteen! Yes :). Toivottavasti kinttuni näistä pitävät. Viikonloppuna voisi käydä jonkinlaisen testilenkin lähipoluilla.

Perjantaina onkin edessä Kunnonjuoksu Kuopiossa. 10km:n matkalle miehen kanssa ilmoittauduin. Toivottavasti tulee kiva juoksu!

Nyt lähden testaamaan uudet tossuni juoksemalla kirkonkylän ympäri. Matkaa tulee 7km asfaltilla.

Moikka!

-Enna-

Olenko onnistunut?

Kohta vuosi on kulunut siitä, kun aloitin uuden elämän. Aina välillä pysähdyn ihmettelemään tätä uutta elämääni. Kontrasti vuoden takaiseen on hurja. Vuosi sitten olin lihava, väsynyt, kaikkeen tympääntynyt, huonovointinen keski-ikäinen nainen. En ollut itseeni ollenkaan tyytyväinen. 11.7.2012 aamulla herätessäni päässäni napsahti, muutin elämäni  ja tässä sitä nyt ollaan: energinen, onnellinen, terve keski-ikäinen nainen :))))

Tiedän kyllä, että uudet elintavat eivät vielä ole juurtuneet pysyvyksi. Vasta parin vuoden kuluttua voin sanoa, että onnistuin muuttamaan elämäni pysyvästi. Mutta hyvällä tiellä olen ja rankin osuus on takana!

Suurin asia, minkä olen muuttanut, on ruoka. En syö enää ollenkaan karkkia, en siis yhtä ainokaistakaan. Tämä oli minulle entiselle karkin suurkuluttajalle tosi iso muutos! Ennen mätin karkkia joka päivä... noloa. Ruokailuni muutenkin on mielestäni todella hyvällä mallilla; minulla ei ole nälkä, syön tarpeeksi monipuolista, mahdollisimman ravitsevaa, tuoretta ruokaa. Ruokia suunnitellessa mietin, miksi syön jotakin, mitä minä siitä saan. En syö vain nälkää tyydyttääkseni, vaan siksi, että voisin syömälläni ruualla hyvin. Pois, tai hyvin vähälle ovat jääneet ranskikset, valmisruuat, vaalea höttövilja, sokeri, lisäaineet ym turha. Toki joskus herkuttelen, mutta siihen riittää paljon pienempi määrä makeaa kuin ennen. Herkuiksi luen nykyään jopa viinirypäleet ;). Ai, miten makealta ne maistuvatkaan suussa, joka ei maista sokeria päivittäin!
Pidän huolen, että saan tarpeeksi hyvää rasvaa, proteiinia, hyviä hiilareita, vitamiineja ja kivennäisaineita. Ja nämä hankin syömällä hyvää, tuoretta ruokaa.

Liikkuminen on tullut osaksi elämääni. Käyn pyörällä tai kävellen töissä, juoksen, pyöräilen, teen lihaskuntoa. Töissä kävelen joka päivä paljon, työni on tosi liikuttavaa, onneksi.
Nautin itseni rääkkäämisestä. Juokseminen on vain yksinkertaisesti mukavaa (paitsi silloin kun ei kulje ;) ).

Jostain syystä olen viime päivinä pohtinut laihdutusurakkaani. Sitä, miten helppoa se jälkikäteen ajateteltuna olikaan. Paino vain putosi matkan varrelle. Mietin sitä, miksi se oli niin helppoa, kun se ei sitä yleensä ole. En ole keksinyt tähän muuta syytä kuin sen, että päässäni kertakaikkiaan jokin napsahti kohdalleen ja ymmärsin, mitä ja miten minun pitää tehdä, jotta elämäni olisi parempaa ja mieluisampaa juuri minulle. Ja tottakai huomasti parantunut olo ja mieli kannusti eteenpäin; tätä haluan lisää!

Olen nyt niin onnellinen tästä uudesta elämästä :). Toivottavasti tämä jatkuu ja saan nauttia tälläisestä elämästä mahdollisimman pitkään, ettei tulisi eteen mitään, mikä pakottaisi luopumaan tästä.

Ja nyt tässä euforisessa olotilassa ryhdyn valmistautumaan 50km:n pyörälenkille. Heippa :)

-Enna-

Kesä :)

Tänään oli kesän ensimmäinen hellepäivä :))). Pidän enemmän raikkaan viileistä kesäpäivistä, mutta kyllähän tämä lämmin auringonpaiste hyvälle tuntuu pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Tänään pidin lepopäivän tai oikeammin lepoillan. Työpäivän päätteeksi tehtiin porukalla pizzaa ja jälkiruuaksi kaivettiin pakastimesta jäätelöä. Nyt on maha pullollaan ja huomenna on taas kiva palata ruotuun ruokavalion suhteen. Yksi herkkupäivä viikossa saa muistamaan, miltä tuntuu ylensyönyt olo. Ja se ei tunnu hyvälle. Paljon mukavampi on olla, kun on syönyt hyvin ja terveellisesti.

Tiistai-iltana kävin tylleröisen pesisharjoitusten aikana lenkillä Varkauden Luttilan-Kommilan maisemissa. Koskaan aikaisemmin en ole tajunnut, miten upeita maisemia Varkaudesta löytyykään! Olen aina ajatellut Varkauden olevan ruma teollisuuskaupunki, mutta niin vain joudun pyörtämään puheeni... kertakaikkisen upeita maisemia löytyi tämän lenkin varrelta!

Nämä kuvat on otettu Luttilasta. Tästä lähti pyörätie kohti Varkauden keskustaa ja sitä sitten lähdin juoksemaan :)

Matkan varrella juoksin Puurtilan KORKEAN sillan ali

Pituutta lenkille tuli n 8km. Ihanaa oli juosta välillä jossain muualla, kuin tutuilla, sataa kertaa tahkotuilla reiteillä. Tätä täytyy harrastaa enemmänkin; lenkkarit reissuun mukaan :)

Huomenna olis taas lenkkipäivä, jos vain ei sada kaatamalla koko päivää. Pikkusade ei haittaa mitään, päinvastoin, pikku sateella on kiva juosta. Sunnuntaina ajattelin käydä taas jonkinlaisella pyörälenkillä. Saapa nähdä, mitä ehdin lopulta toteuttaa. Junioreilla on taas molemmilla pelejä eri puolilla Savoa ja ne vie ison osan meidän viikonlopusta. Olemme miehen kanssa päättäneet, että nyt mennään lasten ehdoilla ja omat harrastukset sovitellaan niiden mukaan. Eli lenkillä ja pyöräilemässä käydään, kun lasten peliaikataulut antaa myöten. Hyvin on silti lenkille ehditty, sehän on vain järjestelykysymys :).

-Enna-

Liikkumisen riemua

Nyt on aivan mahdoton vimma liikkua! Juosta, pyöräillä, treenata...ihan mitä vaan ;). Kroppa ei kestä samaa, mitä pääkoppa haluaisi, joten intoa täytyy rauhoitella.

Viime torstaina kävin testaamassa uutta cyklocross-pyörääni ja polkaisin 43km:n lenkin. Pyöräily on melkoisen petollista touhua: poljeskelet vain menemään. Ei tunnu missään. Ja sitten yhtäkkiä huomaatkin, että jalkoja väsyttää. Väsyttää melko paljon. Näin kävi tällä lenkillä. Ja koska mukana ei ollut lisäenergiaa (tyhmä minä!), olivat viimeiset kilometrit kohtuullisen takkuista poljettavaa. Mutta kotiin päästiin ja kokemuksesta viivastuin paljon! Eli täytyy muistaa sovittaa vauhti, matka ja oma kunto yhteen. Ja mukana on oltava veden lisäksi jotain energiaa jopa näin lyhyellä lenkillä.

Lauantaina treenasin pitkästä aikaa lihaskuntoa. Ihan kotosalla melkoisen heppoisilla välineillä. Mutta niin vain sain itseni kipeäksi; pohkeiden ja vatsalihasten olemassaolon todellakin muistaa! Osasyynä tähän on varmasti se, että lihastreeni on ollut todella vähissä parin viimeisen kuukauden aikana. Mutta tulipahan todistettua, ettei treeniin tarvita kovinkaan kummoisia välineitä. Riittää, kun tietää oikeat liikkeet.

Sunnuntaina kävin taas pyöräilemässä. Pyöräiltiin miehen kanssa Konnuslahden kyläkaupalle ja takaisin reipasta vauhtia. Matkaa tuli 32km ja virtaa olisi riittänyt vielä kilometritolkulla, mutta kotona odottava tortilla-ateria päätti matkan tällä kertaa tähän.

Tänään vien tylleröisen naapurikaupunkiin pesistreeneihin ja käyn odotusaikana lenkillä. Ajatuksena olisi juosta kymmenisen kilometria ihanassa kesäillassa. Saapa nähdä, mikä lopulta on juostu matka...

Lenkkikaverini varjo on minusta aivan mainio. Lenkin aikana ja sen jälkeen varjoon tulee vielä roikkuva kieli ja varjo on vieläkin hauskempi ;).

Nyt syömään ja sitten autolla lenkille. Ensin pitää nimittäin ajaa 25km ja vasta sen jälkeen pääsen pistämään tossua toisen eteen :))

-Enna-

Minä tein sen!

Viime syksynä asetin tavoitteeksi juosta CityRunin tänä keväänä. Sinnikkäästi olen tämän tavoitteen eteen jaksanut juosta koko pitkän talven. Hyvä minä!

4.5. tämä sitten toteutui :))). Pistelin puolimaratonin reippaalla askeleella alusta loppuun! Kertaakaan matkan aikana ei käynyt mielessäkään, että ryhtyisin kävelemään. Päin vastoin, ihmettelin pitkin matkaa, että miten kevyesti askel nousi vaikka kilometrejä kertyi. Viimeisen reippaan nousunkin jaksoin painella ihan mukavaa vauhtia. Ai että, olen tyytyväinen itseeni!

Tämä lisäsi juoksuintoa roimasti ja nyt täytyy suorastaan hillitä itseä, etten lähtisi lenkille jo tänään. Päätin jo ennen puolikkaan juoksua, että vähintään kolme päivää on pidettävä lepoa, jotta varmasti ehdin palautus. Huomenna ajattelin juosta pienen vitosen lenkin ja torstaina on toivottavasti vuorossa pyörälenkki. Loppuviikosta pitäis taas herätellä kadonnutta salitreeni-intoa, toivottavasti se löytyy....

Tämän pitkän blogitauon aikana olen saanut painonpudotusurakan päätökseen. Paino on asettunut n 70 kg:oon. Pystyn syömään suht vapaasti sitä, mitä haluan sen verran kuin haluan. Karkki on edelleen pysynyt poissa kuvioista oikeastaan ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Joskus sorrun keksiin tai jätskiin, joita meneekin sitten ihan reilusti kerralla.... Mutta en ole tästä sen suurempaa stressiä ottanut, kun ei sitä tapahdu kuin kerran viikossa tai kahdessa! Muuten syön viimeisen päälle terveellisesti ja fiksusti ja vointi on kerrassaan mainio. Eli toistaiseksi jatkan samaan malliin.

Suurin ongelma elämässäni on tällä hetkellä työstä aiheutuva stressi ja väsymys, joka oikeasti haittaa liikuntaharrastusta. Tämän kanssa joudun painiskelemaan päivittäin. Yritän keksiä tähän jonkin muun ratkaisun kuin irtisanoutumisen. Se ratkaisu on vain vielä keksimättä.... Ehkäpä se ratkaisu löytyy joku päivä..... Toivottavasti ihan pian!

Tsemppiä huomiselle, sitten onkin taas pyhä ja lepopäivä töistä :)))))

-Enna-