Kuukausi on hurahtanut näköjään edellisestä postauksesta... :(. Kuukaudessa on tapahtunut paljon; töitä on paiskittu oikein urakalla kahdelle eri työnantajalle, tehty pari pientä kotimaan reissua, harrastettu ja sairastettu. Onneksi myös liikuntaa on mahtunut kuukauteen sairastelusta huolimatta ihan hyvin.
Melkein kolme viikkoa kului kipeänä, enkä silloin päässyt lenkille tai salille ollenkaan, mutta heti, kun kurkku tuntui terveeltä, eikä poskionteloita enää särkenyt, säntäsin juoksulenkille. Ai että se tuntui hyvälle! Pari viikkoa olen saanut nyt juosta normaaleja seitsemän kilsan lenkkejä, välillä vähän vauhdikkaammin, välillä vauhtia hilliten. Huomenna ajattelin käydä kokeilemassa vähän pidempää lenkkiä, vaikka sellaista yhdeksän-kymmenen kilsan lenkkiä. Juokseminen tuntuu nyt yksinkertaisesti hyvälle.
Paino on pudonnut, mutta h-i-t-a-a-s-t-i. Joku fiksu voisi sanoa, että nyt pudotustahti on hyvä. Minusta tämä tuntuu kamalan takkuiselle ja hitaalle. Ei jaksaisi odottaa. Tavoite on niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Viisi ja puoli kiloa. Ei paljon, kun pudotettuna on jo 19.5kg. 20kg:n pudotus on tosi lähellä, mutta sen saavuttaminen tuntuu olevan työn ja tuskan takana! Paino on viimeisen kahden viikon ajan seilannut välillä 75.2-75.9. Ihan kuin kiusallaan kroppa teki stopin juuri tälläiseen ison pudotusluvun lähelle!! Voi sitä päivää, kun vaaka vihdoin näyttää 74:lla alkavan luvun :)! Toivottavasti se hetki on ensi viikolla. Muuten rupeaa kyllä ärsyttämään.
Ruokailujen suhteen ei ole ollut suurempia ongelmia. Karkista olen edelleen pysynyt erossa. Perjantaisin olen sallinut itselleni pullan tai muun leivonnaisen työpäivän päätteeksi. Perjantai-iltaisin olen myös syönyt jotain mössöruokaa, yleensä jotain patonkia, pizzaa tai muuta höttöä niin paljon kuin napa vetää. Ja potenut sitten lauantaisin mahanpuruja :(. Joka lauantai olen kärsinyt myös (pienestä?) morkkiksesta; kannattiko syödä herkkuja? Kummallista, että en osaa antaa itselleni lupaa nauttia täysillä epäterveellisestä ruuasta edes kerran viikossa. Olen ehdottomuuksien ihminen. Kaikki muukin minun elämässä on joko tai. Kultainen keskitie ei ole minun juttuni. Se, mitä tehdään, tehdään kunnolla.Tämä on hankala asia, enkä haluaisi olla tälläinen. Mutta minkäs teet?
Nyt lähden käyttämään koirulin pissilenkillä ihanassa pakkaskelissä!
-Enna-
