Voi hyvänen aika, mikä kaksiviikkoinen minulla on takana! Opiskelut on saatettu loppuun, töissä aivan tolkuton kiire ja vapaaehtoishommissakin minua on tarvittu harvinaisen paljon.
Päivät ovat menneet lähes saman kaavan mukaan: seiskaksi töihin, kotiin neljän ja kuuden välillä, ruokaa perheelle, varttitunti pötköllään, sitten kiireesti "harrastuksiin", eli hallituksen kokoukseen, palaveriin tai johonkin muuhun vastaavaan. Kotiin joskus yhdeksän jälkeen ja lähes suoraan pehkuihin, jotta jaksaa seuraavana päivänä aloittaa taas alusta... huoh... Viikonloppuisin olen tehnyt kauan sitten sovittuja lisätöitä. Enpä olisi näitä töitä luvannut tehdä, jos olisin arvannut, miten tiukka syksy on tulossa.
Ensi viikolla piti helpottaa, mutta niin vain kävi, että töissä sama ralli jatkuu ja eilen mies kertoi lähtevänsä ensi viikoksi työreissulle ulkomaille. Jep jep. Eli vielä ainakin viikko pitäisi jaksaa.
Ensi viikonloppuna on onneksi tiedossa jotain mukavaa, lähdemme isolla porukalla risteilylle. Eli tiedossa on hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. Ihanaa. Se tulee todella tarpeeseen!
Olen kuitenkin ehtinyt liikkumaan ihan mukavasti, pari kertaa viikossa salilla ja lenkillä. Jaksan juosta jo kuuden kilometrin lenkin ihan kevyesti. Ja meidän juoksumaastot ovat tosi rankkoja, eli jossain tasaisemmassa maastossa jaksaisin varmasti kympin pistellä menemään :). Tämä tuntuu tosi hyvälle! Parin viikon kuluttua voisi jo kokeilla hieman pidempää lenkkiä, vaikka sitä kymppiä. Täytyy vain suunnitella hieman kevyempi reitti kiertäen pahimmat ylämäet.
Salilla sujuu ohjelman läpikäynti rutiinilla. Mieli tekisi etsiä itselle mielekkäämpi ohjelma, vaikka sellainen, jossa toisena päivänä treenataan jalat ja keskivartalo ja toisena yläkroppa ja keskivartalo. Kolmen päivän ohjelmaa en voi suunnitella, koska en millään ehdi kolmena päivänä viikossa salille. Huolettaa vain, että osaanko tehdä ohjelman itse. Tai jos otan jonkun muun tekemän valmiin ohjelman, niin osaanko tehdä liikkeet oikein? Järkevintähän olisi ostaa salilta pari ohjaustuntia, mutta kun ne maksaa...ja melko paljon vielä. Ehkä se silti kannattaisi?
Paino meinasi jämähtää 82 kiloon, mutta pidin sitten yhden mässäilypäivän, jotta kroppa ei kävisi aivan säästöliekillä. Seuraavalla viikolla paino putosikin sitten nätisti kilon verran ja perjantaina söin taas normaalia enemmän. Täytyy vamaan pitää jatkossakin yksi mässäyspäivä viikossa, jotta elimistö ei pääsisi tottumaan niukkaan energiamäärään. Minulle vain olisi paljon helpompaa olla jatkuvalla kuurilla. Jos syön yhtenä päivänä enemmän, on seuraavina päivinä taas vaikeaa palata ruotuun. Ei minulla mitään herkkuja tee mieli, vaan tekee vain mieli syödä. Periaatteessa mitä vain.
Karkkia en edelleenkään ole syönyt. Enkä meinaa syödäkään. Hyvä minä!!! Herkkuina tuntuu tällä hetkellä toimivan kotimaiset omenat ja pähkinät, muuta en kaipaa.
Nyt pitää lähteä katsomaan huomiset työkamat valmiiksi, tsau!
