Kaksi päivää kun vielä jaksan pakertaa koulujuttuja, niin sitten helpottaa! Sitten voi iltaisin tehdä hyvällä omalla tunnolla jotain ihan muuta kuin vääntää niitä ainaisia kirjallisia tehtäviä. Ensimmäisenä tehtävänä on ainakin kodin siivous kunnolla. Minua on jo pitkään stressannut meille muuttanut kaaos. Haluan, että paikat ovat tiptop ja nyt ne eivät ole. Mutta ensi viikolla ovat ;).
Eilen kävin ensimmäistä kertaa salilla lauantaina. Joku on sanonutkin, että lauantai on salilla hiljainen päivä, mutta että näin hiljainen? Salilla oli kolme vanhempaa herraa, kun menin sinne. Jossain vaiheessa treenaamaan saapui pari poliisimiestä, mutta siinä kaikki... no, saipahan treenata ihan rauhassa, ei tarvinnut jonottaa laitteisiin. Sainkin tehtyä reilussa tunnissa hyvän treenin niin, että olkavarret tärisivät salilta lähtiessä.
Tämän päivän olen viettänyt työpaikalla tehden koulutehtäviä. Kotiuduin äsken, laitoin itselleni oikein hyvää ruokaa, söin ja nyt lysähdin sohvalle tietokoneen kanssa. Yritän hillitä mielitekoani lähteä lenkille, koska tänään olisi pidettävä lepopäivä eilisen kohtuu rankan treenin jälkeen. Malttia, malttia!
Aamusella ihmettelin taas korvien vinkumista, jota minulla on viime päivinä ollut. Aikaisemmin, ennen tätä uutta elämää, korvissani kuului sydämen syke ja iltaisin korvat humisivat. Silloin syypääksi paljastui järkyttävän korkea verenpaine. Lääkitys aloitettiin samantien. Puolitin lääkityksen muutama viikko sitten, koska kotimittauksissa paineet olivat tosi hyviä. Nyt sitten mittasin verenpaineen ja sieltähän se syy taas löytyi; nyt verenpaine oli tosi matala. Eli oliskohan aika lopettaa lääkitys? :))) Näköjään minun korvat toimivat melko hyvänä verenpainemittarina. Huomenna aamusta nappasen siis vain D-vitamiinin ja toinen pilleri saa jäädä purkkiinsa. Loistavaa!!
Painokin on pudonnut melko rivakkaa tahtia, nyt matkan varrelle karistettuja kiloja on jo 13! Eli olen ohittanut puolimatkan 25kg;n pudotuksessa. 12kg:n pudotus ei tunnu mitenkään ylitsepääsemättömältä urakalta, kyllä se siitä lähtee.
Täytyy kyllä ihmetellä, miten helppoa kaikki on ollut. Vieläkään en ole kokenut minkäänlaista himoa karkkin, jäätelöön tai muihin herkkuihin. Tosi omituista... ehkä se vielä sieltä iskee, mutta se on sitten sen ajan murhe se.
Nyt lähden laittamaan pyykit kuivuriin ja sitten koirulin kanssa pissilenkille.
Heippa!
-Enna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti