Kohta vuosi on kulunut siitä, kun aloitin uuden elämän. Aina välillä pysähdyn ihmettelemään tätä uutta elämääni. Kontrasti vuoden takaiseen on hurja. Vuosi sitten olin lihava, väsynyt, kaikkeen tympääntynyt, huonovointinen keski-ikäinen nainen. En ollut itseeni ollenkaan tyytyväinen. 11.7.2012 aamulla herätessäni päässäni napsahti, muutin elämäni ja tässä sitä nyt ollaan: energinen, onnellinen, terve keski-ikäinen nainen :))))
Tiedän kyllä, että uudet elintavat eivät vielä ole juurtuneet pysyvyksi. Vasta parin vuoden kuluttua voin sanoa, että onnistuin muuttamaan elämäni pysyvästi. Mutta hyvällä tiellä olen ja rankin osuus on takana!
Suurin asia, minkä olen muuttanut, on ruoka. En syö enää ollenkaan karkkia, en siis yhtä ainokaistakaan. Tämä oli minulle entiselle karkin suurkuluttajalle tosi iso muutos! Ennen mätin karkkia joka päivä... noloa. Ruokailuni muutenkin on mielestäni todella hyvällä mallilla; minulla ei ole nälkä, syön tarpeeksi monipuolista, mahdollisimman ravitsevaa, tuoretta ruokaa. Ruokia suunnitellessa mietin, miksi syön jotakin, mitä minä siitä saan. En syö vain nälkää tyydyttääkseni, vaan siksi, että voisin syömälläni ruualla hyvin. Pois, tai hyvin vähälle ovat jääneet ranskikset, valmisruuat, vaalea höttövilja, sokeri, lisäaineet ym turha. Toki joskus herkuttelen, mutta siihen riittää paljon pienempi määrä makeaa kuin ennen. Herkuiksi luen nykyään jopa viinirypäleet ;). Ai, miten makealta ne maistuvatkaan suussa, joka ei maista sokeria päivittäin!
Pidän huolen, että saan tarpeeksi hyvää rasvaa, proteiinia, hyviä hiilareita, vitamiineja ja kivennäisaineita. Ja nämä hankin syömällä hyvää, tuoretta ruokaa.
Liikkuminen on tullut osaksi elämääni. Käyn pyörällä tai kävellen töissä, juoksen, pyöräilen, teen lihaskuntoa. Töissä kävelen joka päivä paljon, työni on tosi liikuttavaa, onneksi.
Nautin itseni rääkkäämisestä. Juokseminen on vain yksinkertaisesti mukavaa (paitsi silloin kun ei kulje ;) ).
Jostain syystä olen viime päivinä pohtinut laihdutusurakkaani. Sitä, miten helppoa se jälkikäteen ajateteltuna olikaan. Paino vain putosi matkan varrelle. Mietin sitä, miksi se oli niin helppoa, kun se ei sitä yleensä ole. En ole keksinyt tähän muuta syytä kuin sen, että päässäni kertakaikkiaan jokin napsahti kohdalleen ja ymmärsin, mitä ja miten minun pitää tehdä, jotta elämäni olisi parempaa ja mieluisampaa juuri minulle. Ja tottakai huomasti parantunut olo ja mieli kannusti eteenpäin; tätä haluan lisää!
Olen nyt niin onnellinen tästä uudesta elämästä :). Toivottavasti tämä jatkuu ja saan nauttia tälläisestä elämästä mahdollisimman pitkään, ettei tulisi eteen mitään, mikä pakottaisi luopumaan tästä.
Ja nyt tässä euforisessa olotilassa ryhdyn valmistautumaan 50km:n pyörälenkille. Heippa :)
-Enna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti