sunnuntai 26. elokuuta 2012

Hui kamala!

Eilen kävin juoksemassa tavallisen peruslenkkini, reilun viiden kilometrin kuntopolkureitin. Sen, jolla normaalisti saa hölkötellä ihan omassa rauhassaan. Yleensä vastaan tulee muutama muu juoksija ja pari koiran ulkoiluttajaa.

Eilen näiden lisäksi minua tuli vastaan kaksi miestä. Ensimmäisellä oli päällään musta nahkatakki, farkut ja crocsit, kädessään muovikassi, joka oli pullollaan jotain. Noin kymmenen metriä tämän miehen jäljessä tuli toinen mies; päällään farkut ja likainen tuulipuvun takki. Ja kädessään linkkuveitsi, jonka kymmensenttinen terä oli auki!!!

Kohta, jossa miehet kohtasin, oli sellainen, jossa olin juuri lasketellut pitkän alamäen ja edessä oli tiukka, pitkä nousu... mielessä kävi kiivas taistelu; käännynkö äkkiä takaisin vai lähdenkö rohkeasti nousemaan edessä olevaa tiukkaa nousua? Molemmissa suunnissa nousu edessä... ei hittolainen, rohkeasti ohi vaan, kuulokkeet pois korvilta, jotta kuulen, mitä tapahtuu (ainakin askeleet takanani!) ja menoksi! Enpä ole painellut tuota ylämäkeä koskaan niin reipasta vauhtia ja mäen päällä oli kyllä kaikki voiman rippeetkin käytetty. Mutta sinne jäivät miehetkin jatkamaan matkaansa.

Tilanteessa tuli mieleen heti Varkauden keväinen puukotusepisodi ja täytyy kyllä myöntää, että hetken oli kylmäävä tunne rintakehällä.... ja kun oli onnellisesti päässyt tilanteesta pois, jouduin tosissani miettimään, soitanko poliiseille näistä herroista. En soittanut. Ehkä olisi pitänyt. Mutta jos he vain olivat sienessä hieman omituiset kamppeet päällään?

Mutta tämän jälkeen käyn aivan varmasti ostamassa itselleni Biltemasta sen hälyttimen, millä saa ainakin hirveän metelin aikaiseksi vastaavissa tilanteissa. Oli siitä sitten apua tai ei...

Tänään olisi jälleen tiedossa opiskelujuttujen vääntämistä ja sen jälkeen juoksulenkki, ehkä eri reitillä kuitenkin kuin eilen ;).
Kahden viikon kuluttua opiskelut ovat tältä erää osaltani ohitse ja sen jälkeen saan keskittyä omiin juttuihini ihan täysillä. Ei ainakaan tarvitse potea jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi olla opiskelemassa, eikä esim neulomassa tai liikkumassa. En malta odottaa tuota aikaa!

-Enna-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti