Pidin tällä viikolla kolme lepopäivää, koska kroppani tuntui vaativan lepoa.
Eilen sitten pistin lenkkarit jalkaani ja suuntasin lenkille. Jo heti ekoista askelista tunsin, että tänään ei ole hyvä juoksupäivä. Sinnillä kuitenkin pistelin 4.6km:n lenkin. Hyvälle ei tuntunut missään vaiheessa.
Muistelin siinä raahustaessani,että silloin edellisellä kerralla (ainakin 7-8 vuotta sitten) aloittaessani juoksuharrastusta, oli myös välillä aikoja, ettei kertakaikkiaan tuntunut siltä, että jaksaisi juosta. Mutta se meni ohi. Toivottavasti tälläkin kertaa menis. Ja nopeasti.
Eilen hölmö lähdin vielä lenkille aikaan, jolloin lenkkipoluilla on paljon muitakin :(
Tässä vaiheessa, kun läskit hyllyy juostessa, jalat painaa tonnin ja hengitys kuulostaa höyryveturilta, ei ole kiva ohittaa kävelijöitä. Ohi kun ei meinaa päästä. Ja kun kuitenkin menet ohi, niin käy mielessä, että tämä minun meno EI VOI näyttää kovinkaan hyvältä! Suoraan sanottuna hävettää, että olen itse hankkinut itselleni tälläisen kunnon. Mutta sitten ajattelin (ja melkein sanoin ääneenkin;) ), että olisittepa nähneet menoni reilu kuukausi ja kymmenen kiloa sitten! Se se vasta oli kamalaa...
Tänään pitää vielä vääntää pari tuntia koulutehtäviä ja sitten kyllä laitan kaiken uhallakin lenkkarit jalkaan ja lähden taapertamaan hikistä viiden kilometrin lenkkiäni. Periksi en anna.
Mutta on tässä viikossa ollut jotain perin mahtavaakin; sain täyteen kymmenen kilon pudotuksen! YES!!
Edessä ei sitten olekaan enää kuin 15kg. Se kuulostaa jo aivan muulta kuin 25kg. Eikö vaan?
Mutta nyt taas toimintasuunnitelman arvioinnin pariin. Heippa!
-Enna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti