Nyt, kun painoa on pudonnut 11.5kg, rupeaa se jo tuntumaan :). Olenkin viime päivinä miettinyt, että missä omalla kohdallani menee se raja, että tunnen itseni lihavaksi. Nyt on sellainen tunne, että jo helpottaa, kohti normaalipainoa ollaan hyvää vauhtia menossa. Eikä matka enää ole toivoton, vain 15kg. Se on jo ihan eri luku kuin 25kg!
Nyt jo olen saanut huomata seuraavat ihanaiset muutokset itsessäni:
-voin nakata kierrätykseen parit farkut, ne suurimmat
-nyt käytössä olevista farkuista lahkeet tuntuu hieman väljiltä; kankaan ja ihon välissä mahtuu ilma kiertämään, eikä vyötärö purista. Eikä sen vyötärönauhan päälle muodostu kymmensenttistä makkaraa
-rintsikoita joutuu päivän mittaan hieman oikomaan, ne kun ovat jo väljät
-T-paidat eivät "nuole muotojani"
-ja mikä parasta: saan nostettua jalan luontevasti toisen jalan päälle istuessani ja se mahtuu siihen ihan hyvin!!!
Hassua, miten pienistä ja omistuisista asioista saan revittyä ilon irti. Palaverissa istuessani tekisi mieli hihkaista riemusta: jee, jalka mahtuu toisen päälle! Kymmenen kiloa sitten kyllä sain jalan toisen päälle, mutta olo oli jokseenkin luonnoton ja hankala. Jalat vain kertakaikkiaan olivat liian paksut siihen asentoon. Arvaakohan ihminen, joka on ollut aina normaalipainoinen, että ko asento on lihavalle hankala, ellei mahdoton? No, se siitä. Vähän omituinen ilon aihe, mutta so what ;)
Kulunut työviikko oli henkisesti äärimmäisen raskas. Työskentelen esimiehenä työryhmässäni ja tämä viikko toi kyllä esimiestyön kaikki kurjimmat puolet esiin. Illat menivät täysin työpäivistä toipuessa, eikä yöunet olleet ollenkaan levolliset. Liikunnassa olenkin sitten pitänyt kolme vapaapäivää, puhti ei kertakaikkiaan ole riittänyt lenkille lähtöön. Vaikka toisaalta tiedän, että henkiseen stressiin auttaa juokseminen kaikkein parhaiten. Mutta tänään ajattelin lähteä juoksentelemaan reilun viiden kilometrin lenkin jo päiväsellä. Illalla minulla onkin pieni työrupeama liittyen vapaaehtoistyöhön, jota aina silloin tällöin työni ohella teen. Ihan mukavaa vaihtelua.
Tänään olisi vielä ohjelmassa pyykkivuoren selvittely, ruokien tehtailu ensi viikoksi mahdollisimman valmiiksi, kylppärin pesu, imurointi... uaah... loputon työlista... noo, asia kerrallaan, kyllä ne siitä yhdessä miehen kanssa hoituu. Alkaakseen jälleen alusta ;). Tätä se elämä vain nyt tällä hetkellä on. Ehkä parin vuoden kuluttua helpotaa, kun ainakin osa pesueesta on maailmalla. Toivottavasti.
Mutta nyt sukellus kotitöiden loppumattomaan kasaan.
-Enna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti