Riippuvaisuuksista

Tänään on kulunut tasan kuusi viikkoa siitä, kun aloitin uuden elämän.
Kuusi viikkoa ilman karkkia, pullaa, sipsejä, jäätelöä! Kaksi kertaa olen juhlissa ottanut pienen (hyvin pienen!) palan kakkua. Mutta siinä kaikki. Muita mössöherkkuja en ole suuhuni pistänyt.
Ja mikä ihmeellisintä, minulla ei kertaakaan ole ollut minkäänlaisia mielitekoja esim irtiksia kohtaan! Ja näitä kului sentään lähes joka päivä entisessä elämässäni. Eikä niin pieniä määriä. Aikaisemmin mätin ensin irtikset naamaan, sitten pari suklaapatukkaa päälle ja sitten, kun näistä tuli paha olo, piti syödä jotain suolaista. Tervettä, eikö?

Olen lukenut jostain, että jos pystyy kaksi kuukautta olemaan syömättä karkkia, niin tämän jälkeen mieliteot karkkia kohtaan voivat jopa hävitä. Nyt olenkin miettinyt, että jos jättäisin karkin syömisen kokonaan pois. Siis loppuiäksi. Herkkupäivinä söisin muita herkkuja; jäätelöä, pullaa tms. Tämä sen vuoksi, että tiedän sen tosiasian, että jos syön ensimmäisen karkin, niin se ei jää siihen. En pysty lopettamaan. Syön kerralla karkkia niin paljon, että otsalle kohoaa kylmänhiki ja mahassa pyörii. Ja kun kerran olen aloittanut, syön karkkia joka päivä. Eli olen karkkiholisti. Muiden makeiden herkkujen kanssa minulla ei ole vastaavaa ongelmaa, niitä saatan syödä vain sen kohtuullisen määrän.

Pari vuotta sitten tajusin olevani riippuvainen Cokiksesta. Join sitä 1-1.5 litraa joka ikinen päivä! Jääkaapissa oli aina oltava pullo kylmää, mustaa voimajuomaa. Kun tajusin, että olen siitä riippuvainen, päätin lopettaa sen juomisen kokonaan. Ja kerralla. Kaksi viikkoa lopettamisen jälkeen minulla oli joka päivä pää kipeä ja tosi inha olo muutenkin. Kaupassa, kun kävelin Cokishyllyn ohi, saatoin suorastaan maistaa Cokiksen maun suussani!  Silloin päätin, että tästä tavarasta pysyn erossa loppuikäni. Ikinä en enää halua hankkia itselleni näin tyhmää riipuvaisuutta. Ja sen jälkeen en ole uskaltanut edes maistaa Cokista, Pepsiä ym colia. Samantien jäivät muutkin limsat pois, koska niistä en koskaan ole pitänyt. Vain Cokis oli minun juttu...

Kaikki tämä kertoo minusta jotain: sen, minkä teen, teen sitte täysillä. Tämä pätee kaikkeen minun elämässä, niin syömiseen kuin kaikkeen muuhunkin. Mies aina jaksaa ihmetellä minun totaalista antautumista kulloinkin meneillä olevaan asiaan ;)

Jokin aika sitten minun kännykkään oli ilmestynyt uusi merkkiääni viestin tulon merkiksi. Se sanoo:"Do. Or do not. There is no try!". Voiko asiaa sen osuvammin sanoa ja joku (olisko rakas mieheni?) oli oivaltanut, että tässäpä minulle harvinaisen osuva motto.

House näkyy jo alkaneen, joten nyt sukellan jonkin oudon sairauden mysteereihin.

-Enna-