keskiviikko 15. elokuuta 2012

Lenkkarikaupassa

Nuorimmainen tarvitsi lenkkarit. Eli suunnaksi Intersport lähikaupungissa. Kaupassa monta myyjää ja melkein saman verran asiakkaita. Luulisi jonkun tulevan kysymään avuntarvetta. Mutta ei... ihan itse saatiin lenkkarit etsiä ja laatikkopinoista hakea oikeaa kokoa. Siinä tytön sovitellessa kenkiä kysäisin ihan mielenkiinnosta ohi kulkevalta myyjältä Asicsin Nimbus-mallista, ne kun ovat minulla haaveissa ostaa, kun vanhoista lenkkareistani aika jättää. Myyjä näytti pikaisesti seinältä kahdet eri Nimbusit ja jatkoi matkaa asiaan sen kummemmin paneutumatta. Oli pakko seurata myyjää, että mihin sillä niin kiire oli. No, ei sillä sen kauemmas kiire ollut kuin lähimmän kenkälaatikkopinon luokse nojailemaan. Tyttö sovitteli kengät jalkaansa ja kävelimme kassan kautta ulos.

Jäin miettimään, että aiheuttiko 20 liikakiloani myyjälle näin nyreän asenteen vai mikä ihme saa osittain provikkapalkalla olevan myyjän käyttäytymään näin? Eikö myyjä ymmärtänyt, että myös lihava ihminen voi juosta ja olla liikunnasta innostuessaan hyväkin tulevaisuuden asiakas?
Mieheni aina naureskelee minun tarpeelle hankkia kaikkeen urheiluun välineet viimeisen päälle (olen siis mm.juossut puolimaratoneja aikaisemmassa elämässäni). Lenkkareita on oltava rivissä muutamat, juoksuvaatteita moneen mielialaan, salivarusteissa on oltava vaihtelunvaraa jne. Eli olen, perhana vieköön, melko hyvä asiakas urheiluliikkeille!  Nyt olen hillinnyt ostovimmaa sillä, että kun (kun!) olen laihtunut, ei nyt ostettuja vaatteita enää voi pitää. Olen antanut itselleni luvan ostaa jokin urheiluvaate jokaisesta viiden kilon laihduttamisesta. Mutta varmasti tarvitsen / haluan monenlaista tuotetta urheiluun, jahka annan itselleni luvan hankkia sen, mitä haluan. Mutta en tässä samassa Intersportissa.

Toistaiseksi mennään näillä, näillä pääsee vielä muutaman sata kilometriä eteenpäin :)


Tänään ei juosta, vaan levätään edelleen. Mieli tekisi juoksemaan, stressi painaa päälle. Yritän hillitä juoksuhimoja perjantaille saakka. Ja pärjätä stressin kanssa. Nähtäväksi jää, pärjäänkö, vai onko pakko vetää lenkkarit jalkaan!

-Enna-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti