Pienemmät farkut

Eilen lähdin pitkän työpäivän päätteeksi salille. Salikassia pakatessa oli sellainen tunne, että tuleekohan tästä tänään yhtään mitään... väsytti ja olin vihainen venyneestä työpäivästä. Oikeastaan kaikki ärsytti. Mutta onneksi lähdin; salilta palasi hymyilevä, hyväntuulinen nainen :).
Salitreeni toimii minulla aivan mahtavana pään tyhjentäjänä. Tuntuu ihan kummalliselta, miten tyhjä minun pää on treenin aikana... siellä ei montaa ajatusta salilla olon aikana liikahda ;). Ja pahimmat ärtymykset haihtuvat punttien kanssa ähertäessä. Eli kertakaikkiaan sopivaa liikuntaa ärtyneelle, stressaantuneelle mielelle.

Treenin jälkeen istahdin vielä puoleksi tunniksi infrapunasaunaan. Oi autuutta! Voiko olla sen ihanampaa tunnetta kuin se, että istut hiljaisuudessa aivan yksinäsi lämmön hiipiessä väsyneisiin lihaksiin, hiki valuu noronaan ja hyvin tehty treeni saa olon niiiiin tyytyväiseksi.

Tänä aamuna kokeilin jalkaani farkkuja, jotka eivät ole mahtuneet päälle ainakaan vuoteen. Ja nyt ne mahtuivat! Olivat jopa vähän väljät. Tästä innostuneena kävin läpi vaatekomeroni farkkuvaraston ja lajittelin farkut pinoon: pienimmät alimmaksi ja suurimmat päälle. Tätä pinoa sitten pienennän sitä mukaa, kun kilot karisevat. Tavoitteena olisi, että jouluun mennessä mahdun niihin pienimpiiin farkkuihin. Ne ovat olleet minulla jalassa noin kymmenen kiloa kevyempänä, kuin nyt olen.

Vaatekaupassakin tänään töiden jälkeen piipahdin, nuoriso tarvitsi vaatetta kylmenevään syksyyn. Henkkamaukalla yllätyin positiivisesti; mahduin normaalikokoisten vaatteiden osastolta napattuun puseroon! Koko oli kyllä 46, mutta silti. Viimeksi ko liikkeessä käydessä oli pakko mennä sinne plus-osastolle. Ai että minua hävetti suunnata sinne. Ja sitten ne mallit plus-osastolla; leveää ja vielä leveämpää säkkimallia. En koskaan löytänyt sieltä yhtään mieluista vaatetta. Nyt tuntuu niin hyvälle, kun voin kohta taas ostaa sporttisempia vaatteita, eikä tarvitse änkäytyä täti-mallistoon. Vaikka täti-ikäinen olenkin, en halua kuitenkaan pukeutua niin ;)

Huomenna on taas lepopäivän jälkeen vuorossa juoksulenkki. Katselin jo kevään juoksutapahtumia ja asetin itselleni ensimmäisen tavoitteen; Helsinki city run, puolikas maraton! Ilmoittautua ei vielä voinut, mutta sinne minä menen.Naisten kympit kiinnostavat myös, niitä tuli aikanaan juostua Oulussa. Mielestäni ko tapahtumaa järjestetään edelleen ainakin Oulussa, Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Oulussa olisi kivataas  naistenkymppi juosta ja verestellä samalla muistoja vanhassa kotikaupungissa. Täytyy seurata, josko joku ilmoitus tapahtumasta sattuisi silmään keväällä.

Mutta nyt karvainen kaverini odottaa pissireissulle lähtöä, joten heippa!

-Enna-